"Have you met Ted?"

Yya ja minä oltiin eilen baarissa. Hänellä oli selvät suunnitelmat loppuillan varalle, mutta mulla ei ollut mitään tietoa
yön suunnitelmista.
Erään lataussivuston ansiosta olemme molemmat seuranneet erästä jenkkiläistä sitcom-srajaa, jonka nimi voidaan vapaasti
suomentaa "kuinka tapasin äitisi". No, kyseisestä sarjaa seuranneet tietävät kyllä pelin "Oletko tavannut herra X:n".

Tämä toimi siten, että minä "mistään tietämättömänä" siemailin sidukkaani suloisen kundin lähistöllä, kun Yya meni reippaasti
tämän kundin luo ja taputti häntä olkapäähän. Sitten hän osoitti minua ja kysyi: Hei, ooksä tavannu Chardonnayn?.
Joo, käytän tässä nimimerkkiäni ihan anonymiteettiäni suojatessa ;)
Ja joka perkeleen kerta se kundi lankesi tähän trikkiin ja mun ei tarvinnut tehdä muuta kun näyttää pikkuisen yllättyneeltä.
No jokainen näistä ehdokkaista osoittautui hieman vajaiksi tyypeiksi ja tulin siihen tulokseen ettei hima yksin
kuulostanut yhtään niin pahalta. Yya:kin lähti viihdyttämään säätöään kotiin.

"Yllättävää" kyllä, muistan seikkailleeni pilkkun asti baarissa, mutta tietyt kriittiset tunnit puolestaöin aamuun asti ovat
pimennon peitossa. Oli vissiin hyvää siideriä...

Jorinaa.

Sen lisäksi että ollaan oltu tämän Thaikkutiimin kanssa läheisissä yhteyksissä naamakirjan kautta, ollaan suunniteltu tapaamista koko porukan kesken.
Itse otin ensimmäisen askeleen ja matkustin britteihin tapaamaan ryhmämme euroopan vahvistuksia.
Koko viikko oli hillitöntä dokaamista ja brittiaksenttia vastaan taistelua. Täytyyhän suomalaisen näyttää mallia
miten meillä hoidetaan tämä ryyppääminen. Siinä missä pojat eivät enää jaksaneet viidentenä päivänä, minä olin liekeissä!
Ei ne vaan osaa ;)
Briteissä olin jokatapauksessa kiltisti. Siitä huolimatta että mun frendini kämppis oli niin kuumaa kamaa, etten meinannut
pysyä järjissäni kun se steppaili ympäri kämppää pelkissä boksereissa. Oli kuitenkin loistava veto pitää kundi kädenmitan
päässä, ihan vain kohteliaisuutta kaveriani kohtaan.Taidan silti toivottaa kundin tervetulleeksi tänne, jos vaikka
tyyppi haluaisi joskus nähdä Skandinaviaa ;)

Alunperin mun suunnitelmissa oli lähteä takaisin Thaikkuihin reppureissaamaan kuukaudeksi, mutta alkaa ikävästi näyttää siltä,
että lentoliput Kanadaan ovat helpommin hallussa kuin liput Bangkokiin. Rakas apinamme Kanadasta nimittäin ilmoitti ykskantaan,
että ikävöi tiimiään ja haluaisi tulla eurooppaan ensi sijassa, jos vain rahat antavat myöden.
Kelattuani yhtälön loppuun asti tulin siihen tulokseen, että seikkailu uudessa maassa elämäni parhaan lomaromanssin kanssa
ei olisi ollenkaan huono veto. Mutta täytyy katsoa mihin ratkaisuun päädyn lopulta. Eihän sitä tiedä, vaikka seuraava reissu
lämmön luvatussa maassa toisi mukanaan uusia ihania tuttavuuksia ja hienoja seikkailuja.

Thaimaassa kuumaa...

Hyvää päivää itse kullekin. Nyt on käynyt niin, että olen ollut pari viikkoa kauniisti ja pitää varmaan kehittää jotain stooria
menneistä jutuista :)

No, se yks joka pääsi karkuun oli mun reissulla Thaikkujen ihmeellisessä maailmassa.
Stoori lyhyesti: Mulla oli tylsää. Seuraava viikko olis vapaata koulusta ja mulla ei ollu mitään suunnitelmia.
Kattelin äkkilähtöjä netistä eräs nätti torstaipäivä ja niin siinä sitten kävi että lauantain lähti lento Bangkokiin.
Hengailin siellä pari päivää yhden vanhan tuttuni kanssa, jonka olin tavannu noin kolme kertaa. Ja joka kerralla juttu päätyi
arvattaviin olosuhteisiin. Kolmannen yön jälkeen väsyin pojan seuraan ja avasin matkaoppaani satunnaisesta kohdasta.
Koh Samui näytti kauniilta ja ostin netistä sisämaan lennot Surat Thaniin, joka oli suhteellisen lähellä.
Helteisen paattiyön jälkeen päädyin kauniille saarelle, jossa löysin netissä varaamani hotellin. Melko kämyinen mesta muuten,
bungalowini vessassa asui gekko, jonka nimesin Peteksi ja jossa muurahaiset hyökkäsivät ruokasi kimppuun jos jotain erehdyit
jättämään huoneeseen. Mutta silti, rantaan oli matkaa 20 metriä ja tunnelma mitä ihanin.

Vuokrasin skootterin ja ajelin ympäri saarta onnessani. Tapasin siinä pari brasilialaista kundia baarissa yksi ilta ja
selvisi, että meillä on yhteinen määränpää - nimittän Koh Phanganin saari. Kundit olivat ihan jees, hieman tylsiä mutta
ajattelin että parempi kolmistaan kuin yksin.

Muutamien mutkien ja skootterireissujen jälkeen päädyimme kyseiselle saarelle vailla määränpäätä ja lopulta löysimme ihanan
hotellin rannalta. Maksoin huoneestani 6e yöltä, ei todellakaan paha! Mutta mutta, tästä alkoi elämäni paras seikkailu!

Käytiin hommaamassa brassikundien kanssa vähän alkulientä, kun kuultiin että juuri sinä iltana olisi puolenkuun bileet
keskellä viidakkoa. Taksikin hoituisi pienestä hinnasta hotellin puolesta. No tottakai minä olen mukana, bileet kelpaa aina!
Muutaman tequilashotin ja bissen jälkeen taksi tulikin hakemaan hotellista porukkaa ja silloin tapasin tiimin, jonka
kanssa meillä oli koko mun loppuloma aivan törkeän hauskaa :)

Olin jo aika tukevissa taksiin mennessäni ja hyvinkin sosiaalisella tuulella. Kuulin englanninkielistä jorinaa takapenkiltä
ja käännyin suvereenisti kysymään mistäs miehet ovat kotoisin. "Kanadasta" kuuluis vastaus ja siitä se juttu sitten lähti.
Seuraavat kaksi tuntia tapeltiin jääkiekosta, olihan kyseinen maa juuri voittanut olympiakultaa Suomen jäädessä pronssille.
Brassikundit hävisivät tungokseen ja seuraava aamu valkenikin omasta huoneestani - olympiavoittajakansalainen vieressäni.

Tämä elokuvastarban näköinen kundi olisi varmaankin saanut jotain muutakin seuraa niistä bileistä, mutta veikkaan
että se oli meidän persoonien törmäys joka tämän pelin lopulta saneli. Vai moniko teistä täydentää toisen lauseet ja tietää
samat vitsit ekalla tapaamisella? Aamuherääminen niiden bileiden jälkeen oli muutenkin ehkä loistavin ikinä! Tämän kundin
kaveri oli jallittanut huoneeseensa samaa sukupuolta diggaavan norjalaisen (hyi meitä skandinaaveja!) ja aamuyöllä herättiin
kun naapurin brittikundi kiroili alapäälleen. Jälkeenpäin tämä kaveri sanoi, että kiroili suihkulle joka ei toiminut, mutta
eihän me sitä uskota ;) Näistä puolenkuun bileissä tapaamistamme brittikundeista, kanukeista ja minusta tuli tämän yhden
illan jälkeen viiden hengen tiimi, joka seikkaili Phanganilla ja jatkaa vieläkin yhteydenpitoa.

Niin ja kyllä, se oli paras lomaromanssi ikinä!

Vkl Köpiksessä

Olinpas tässä viettämässä erästä kesäistä viikonloppuani Köpiksen kuumuudessa.
Kaikki olisi varmaan mennyt ihan kivasti jos olisin pysynyt suunnitelmassani ja
hoitanut ne normaalit rutiinit mitä turistit siellä nyt yleensäkin tekevät. Käydään vähän
tivolissa ja katsellaan kauppoja. Mutta kun ei. Paikallisessa Hard Rock Cafessa istuessani
aloin juttusille sen paikan ylisuloisen tarjoilijan kanssa. Hän sitten neuvoi mut Amager-rannalle,
jossa on kuulemma huisit bileet. Ja tämä tieto tavoittaa yleensä vain paikalliset, eikä ole mikään
turistirysä. No meikähän oli mukana asap!!!

Saavuin iltapäivällä sinne biitsille ja kävin siinä pulahtamassakin levän joukossa hikisen päivän jälkeen.
Hellettä oli kolmenkymmentä ja tuoksu kainaloissa oli astetta hirveempi :D
Jos mä tällä reissulla jotain opin, se oli se ettei tanskalaiset oo sen sosiaalisempia kuin umpimieliset suomalaisetkaan.
Yleensä yksin matkustaessa sitä tapaa aika helposti uusia ihmisiä, mutta tällä kertaa sain tovin steppailla yksin.
Toki näin jonkun kalifornialaisen naisen ja aussin kundin, joiden kanssa vedettiin jointti kimppaan.

Kun olin lähdössä metroasemalle päin kovin vittuuntuneena, mun perään huudeltiin jostain kundiporukasta.
Niillä näytti olevan tosi hyvä meninki ja jäin sitten siihen dokaamaan niitten seuraan.
Kyseessä oli joku polttariporukka ja täytyy sanoa, et hyvä porukka olikin.
Lähdettiin siitä rantsulta ensin jonkun luo kotibileisiin, siitä hetken päästä ajelemaan taksilla mitä kummallisimpiin
baareihin ympäri Köpistä. Kaikenkaikkiaan ehdin ostaa kolme olutta ylihintaan rannan tarjoilupisteestä.
Tukeva loppuhumala oli täysin näiden sankareiden ansiota.

Seuraava aamu oli kovin klassinen. Olin tietenkin jallittanut sen porukan mukavimman näköisen kundin seuraani ja lähtenyt
jatkoille hänen luokseen. Heräsin siihen kun sisko soittaa kysyäkseen olenko hengisssä vielä. Mitenniin ennalta-arvattavaa?
Eipä siinä, ihan kivahan se oli herätä paikasta x alastoman herra X viereltä tukevan päänsäryn kanssa.
Kuinka mahtavaa, että olin ottanut gepsin laukkuuni eilen. Suihku, kiitos ja näkemiin ja takaisin autolle.
¨
Harmi etten ottanut puhelinnumeroa, oli siinä sen verran näköä kundissa ettei haittaisi jos seuraavalla reissulla
päätyisin sinne taas yöksi...

Yya-sopimus

Ootteko koskaan kämmänneet oikein kunnolla silloin, kun saanti oli jo melkein varma? Minä olen! Tässä niistä yksi, eikä suinkaan se pahin.
Mulla sattuu olemaan sellainen "yya"-sopimus erään kivannäköisen kaverini kanssa. Liikutaan yhdessä ihan frendeinä, mutta
jos baari-illan jälkeen ei kumpikaan ole kaapannut ketään mukiinmenevää mukaan, voidaan ihan hyvin mennä samaan osoitteeseen.
No eräänä kosteana iltana kiskottiin oikein urakalla shotteja paikallisessa pintaliitopaikassa. Turvathan me oltiin molemmat eikä siinä
kunnossa näe metriä edemmäs, jotta olisi voinut ketään zoomailla.

Tästä välittämättä päätettiin käyttää sopimukseen kuuluvaa artiklaa hyödyksi ja talutettiin toisemme mun kämpille. Eteisessä aikamme vehdattuamme
tallustelin makuuhuoneen puolelle ja kuoriuduin vaatteistani. En tiedä miten tarkalleen koko homma kääntyi päälaelleen ja seuraavassa onnistuin,
mutta pirun hyvät naurut siitä ainakin irtosi. Olin ilmeisesti noussut sängyn reunalle kurottelemaan nostaakseni pienen koirani jalkopäähän
jossa se aina nukkuu yönsä. Koordinaatiokyvyn ollessa olematon olin kierähtänyt alas sängystä -suoraan yöpöydän päälle lyöden pääni seinään.
Kaverini joka oli juuri olohuoneessa sulkemassa poppivehkeitä juoksi paikalle eikä millään voinut pidätellä nauruaan kun katselen maailmaa
nolona lattialta käsin. Hyvä minä, ajattelin. Tai tuskin ajattelin edes sitäkään, koska tequilashotit olivat ehkäpä vieneet aivokapasiteettini.

Hassu juttu, että hommat jäivät sinä iltana väliin. Mutta sopimus on silti yhä voimassa ja voin kertoa, että toimii :)