Ootteko koskaan kämmänneet oikein kunnolla silloin, kun saanti oli jo melkein varma? Minä olen! Tässä niistä yksi, eikä suinkaan se pahin.
Mulla sattuu olemaan sellainen "yya"-sopimus erään kivannäköisen kaverini kanssa. Liikutaan yhdessä ihan frendeinä, mutta
jos baari-illan jälkeen ei kumpikaan ole kaapannut ketään mukiinmenevää mukaan, voidaan ihan hyvin mennä samaan osoitteeseen.
No eräänä kosteana iltana kiskottiin oikein urakalla shotteja paikallisessa pintaliitopaikassa. Turvathan me oltiin molemmat eikä siinä
kunnossa näe metriä edemmäs, jotta olisi voinut ketään zoomailla.
Tästä välittämättä päätettiin käyttää sopimukseen kuuluvaa artiklaa hyödyksi ja talutettiin toisemme mun kämpille. Eteisessä aikamme vehdattuamme
tallustelin makuuhuoneen puolelle ja kuoriuduin vaatteistani. En tiedä miten tarkalleen koko homma kääntyi päälaelleen ja seuraavassa onnistuin,
mutta pirun hyvät naurut siitä ainakin irtosi. Olin ilmeisesti noussut sängyn reunalle kurottelemaan nostaakseni pienen koirani jalkopäähän
jossa se aina nukkuu yönsä. Koordinaatiokyvyn ollessa olematon olin kierähtänyt alas sängystä -suoraan yöpöydän päälle lyöden pääni seinään.
Kaverini joka oli juuri olohuoneessa sulkemassa poppivehkeitä juoksi paikalle eikä millään voinut pidätellä nauruaan kun katselen maailmaa
nolona lattialta käsin. Hyvä minä, ajattelin. Tai tuskin ajattelin edes sitäkään, koska tequilashotit olivat ehkäpä vieneet aivokapasiteettini.
Hassu juttu, että hommat jäivät sinä iltana väliin. Mutta sopimus on silti yhä voimassa ja voin kertoa, että toimii :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti