Juu hei vaan. Tässä tylsän illan ratoksi aloin muistelemaan kaikkia niitä kundeja joita tämän vuoden mittaan on tässä
kämpässä nähty. Eräs tyyylsä talvi-ilta koitin saada kavereitani lähtemään kanssani baariin, mutta noin keskellä viikkoa kaikki
olivat enemmän tai vähemmän estyneitä. En kuitenkaan antanut tämän häiritä itseäni, vaan vedin ykköset päälle ja lähdin yksin huitelemaan.
No ei siellä baarissa tarvinnut kauaa olla yksin, pari puolituttua ja mitäs sieltä röökikopista löytyikään? Fakta on se, että
miehet tulevat sata kertaa helpommin juttelemaan yksinäiselle naiselle, kuin porukan keskellä kikattavalle neidolle. Ryhmäpaine, katsokaas.
Kundi vaikutti oikein mukavalta ja fiksulta. Hetken kuluttua siihen kompasteli paikalle hänen kaverinsa. Säästääkseni teidät turhilta
yksityiskohdilta pikakelaan puolisen tuntia eteenpäin. Seison edelleenkin röökikopin edessä, mutta se fiksu kundi on hävinnyt juomanhakureissulleen.
Aivopierun saaneena lähdin sitten tämän hänen itseään täynnä olevan kaverinsa kanssa kotiin. Aivan sama mulle, en muutenkaan mennyt hakemaan
mitään poikaystäväehdokasta. Duracell-suorituksen jälkeen olin lievästi sanottuna pettynyt ja aloin pukea vaatteita päälleni.

Pikku vinkkinä heitin kundille, jos hän haluaa minun tilaavan taksin itselleen. Vastaukseksi sain muminaa, että olisi ollut mukava
herätä vierestäni. Siis oikeesti?? Mitä se kuvittelee? Tästä keskusteltiin jo kotimatkalla, kun sanoin että tollasten playereiden mukaan
lähdetään sitten vain yhdestä syystä. Piti itseään muuten oikein pätevänä ja täydellisenä. Pah. En sentään viitsinyt pudottaa kundia
jalustaltaan, olkoon jonkun muun ongelma. Jokatapauksessa vastasin hänelle juurikin näillä sanoin "Hei, ei tää toimi näin. Sun pitää lähtee."
Joten kello 5 aamuyöllä kömmin tyytyväisenä takaisin sänkyyni -yksin. Ai niin, pienikin sillä oli.

Olen luvannut ystävilleni jo pitkään aloittavani blogin kirjoittamisen.
Monta kertaa kuulen tuttuja kommentteja siitä, kuinka uskomattomat tarinani kovin kosteilta
baari-illoilta menevät hukkaan jos maailma ei kuule niitä. Ja ystävät, täytyy sanoa että montaa
tarinaa en uskoisi edes itsekään, elleivät ne todella olisi tapahtuneet minulle.

Tämä tässä on siis sellaisen naisen blogi, joka osaa pitää hauskaa. Useimmiten siihen liittyvät kuitenkin massiivinen, sekä liiallinen alkoholin käyttö ja traumaattisen aamuherätykset jostain ihan muualta mistä oli tarkoitus.

En ole Carrie Bradshaw tai Samantha Jones, mutta tätä tahtia tuntuu että kyseinen sarja voisi olla pääosassa lähinnä pikkukakkosessa minun elämäni sijaan.

Näin toimii häikäilemätön nainen, jolla ei ole mitän menetettävää ja jolle hasardi elämäntyyli ja miehet ovat kuin huume.

Olipas vallan outo viikonloppu. Lähdin viereiseen kylään juhlimaan siskon valmistujaisia sen uuteen kotiin.
Saavuin paikalle muodikkaasti pari tuntia myöhässä, koska totta puhuen en jaksanut sitä mammojen ja pappojen edessä sievistelyä.
Olin valmis vain kaatamaan boolia kurkusta alas ja olemaan tavallinen känniääliö itseni. Pitkän duuniviikon jälkeen kuittasin myös univelkoja
iltapäivään asti. Saapuessani paikalle viimeisetkin vanhemmat ihmiset olivat lähdössä - success!
Ei muuta kuin auton käsijarru päälle ja siideri käteen.

Alkuilta meni melko rauhallisissa merkeissä, kunnes yksi vastaanottamani tekstari meni määräämän tämänkin illan suunnan.
Moraalini ajat sitten juoneena tiesin hyvin mistä -ja kenen kanssa heräisin. Siinä ei ollut kuin yksi pieni ongelma:
olen ehkä omilla toimillani antanut ymmärtää eräälle toiselle (minua huomattavasti nuoremmalle) miehenalulle jotain seurustelusta.
Tai en ehkä niin hienovaraisestikaan antanut ymmärtää. Jos joku sitä ei jo tiennyt, olen melko häikäilemätön ja moraaliton ihminen mitä näihin
asioihin tulee.

Tämän tekstiviestin lähettäjä oli eräs läheisiä kanavia kautta tuttu, puolisen vuosikymmentä nuorempi nuorukainen.Se, mitä tapahtui
tekstarin vastaanottamisen ja samaan osoitteeseen päätymisen välillä ei ole kovinkaan relevanttia. Ensi kerralla voisi tietysti muistaa
laittaa sen oven lukkoon, mikäli joku muu samaan paikkaan bailaamaan päätynyt nuori haluaa nähdä omin silmin lähtivätkö nämä kaksi todellakin
yhdessä yötä viettämään. Joku ystävällismielinen ihminen oli tietenkin soittanut pojan tyttöystävälle. Eikä siinä mitään, mutta tämä
tyttöystävä sattuu olemaan minun nuoren poikaystäväni kaveri. Oli minun kohdallani todellakin siis vain ajan kysymys, koska käry kävisi.
Ei minun ollut alun alkaenkaan tarkoitus hänen kanssaan mitä vakavaa, mutta hieman fiksummin olisi tämänkin asian voinut hoitaa.

Mielessä kävi myös asian kieltäminen, kunnes katsoin aamulla peiliin. Kiihkeässä tohinassa yöllinen vieraani oli onnistunut tekemään
kaulaani kaksi mojovaa mustelmaa. Se ei ole temppu eikä mikään, minulle niitä tulee liiankin helposti. Sillä hetkellä tosin peilin edessä
seistessäni huokaisin syvään ja mietin, ettei tästä tilanteesta itseään ulos selitä pirukaan. Varsinkin, kun juorut liikkuvat varmasti
kaikkien korviin. Hieman yksinkertaisen nuorikkoni olisin varmasti saanut hyvillä puhujanlahjoillani rauhoitettua. Tosin en edes halunnut.
Mutta olisin halunnut tämänkin tilanteen hoitaa hieman fiksummin.

Tilanne on sikäli vielä kesken, etten ole ehtinyt keskustella asiasta hänen kanssaan. Pidin koko sunnuntaipäivän radiohiljaisuutta,
suljin kännykkäni, en kirjautunut meseen ja laitoin naamakirjankin offline-tilaan. Iltapäivällä kun avasin puhelimeni olin saanut kaksi viestiä.
Toinen oli häneltä, hän halusi keskustella viimeyöstä ja niistä huhuista mitä liikkuu ympäriinsä.
Pieni raukka kun olen, vastasin tylysti viestillä että tällä kertaa ne pitävät paikkaansa. Mitä siihen enää selittelemään kun on korviaan
myöten paskassa. Vastaukseksi siihen tuli vain, että puhutaan asiasta sitten jossain vaiheessa. Minä en kyllä näe mitä puhumista tässä enää
on. Takaporttina tämä olisi niin helppo tilanne, pääsen helposti eroon umpirakastuneesta teinistä, jonka älykkyysosamäärä on sardiinin luokkaa.

Yhteenvetona vielä tilanne tämän viikonlopun jälkeen on seuraavanlainen: Pääsin eroon tohvelieläimestä, mutta samalla sain uuden piirittäjän.
Tällä kertaa otin järkeni apuun ja päätin, että lukuunottamatta tulevia öisiä seikkailuja tästä ei voi tulla mitään muuta.
Neljännesvuosisadan täyttäneenä en suostu enää inttileskeksi, saati sitten tapailemaan poikia joilla edes napanuora kotiin ei ole poikki ;)