Olipas vallan outo viikonloppu. Lähdin viereiseen kylään juhlimaan siskon valmistujaisia sen uuteen kotiin.
Saavuin paikalle muodikkaasti pari tuntia myöhässä, koska totta puhuen en jaksanut sitä mammojen ja pappojen edessä sievistelyä.
Olin valmis vain kaatamaan boolia kurkusta alas ja olemaan tavallinen känniääliö itseni. Pitkän duuniviikon jälkeen kuittasin myös univelkoja
iltapäivään asti. Saapuessani paikalle viimeisetkin vanhemmat ihmiset olivat lähdössä - success!
Ei muuta kuin auton käsijarru päälle ja siideri käteen.

Alkuilta meni melko rauhallisissa merkeissä, kunnes yksi vastaanottamani tekstari meni määräämän tämänkin illan suunnan.
Moraalini ajat sitten juoneena tiesin hyvin mistä -ja kenen kanssa heräisin. Siinä ei ollut kuin yksi pieni ongelma:
olen ehkä omilla toimillani antanut ymmärtää eräälle toiselle (minua huomattavasti nuoremmalle) miehenalulle jotain seurustelusta.
Tai en ehkä niin hienovaraisestikaan antanut ymmärtää. Jos joku sitä ei jo tiennyt, olen melko häikäilemätön ja moraaliton ihminen mitä näihin
asioihin tulee.

Tämän tekstiviestin lähettäjä oli eräs läheisiä kanavia kautta tuttu, puolisen vuosikymmentä nuorempi nuorukainen.Se, mitä tapahtui
tekstarin vastaanottamisen ja samaan osoitteeseen päätymisen välillä ei ole kovinkaan relevanttia. Ensi kerralla voisi tietysti muistaa
laittaa sen oven lukkoon, mikäli joku muu samaan paikkaan bailaamaan päätynyt nuori haluaa nähdä omin silmin lähtivätkö nämä kaksi todellakin
yhdessä yötä viettämään. Joku ystävällismielinen ihminen oli tietenkin soittanut pojan tyttöystävälle. Eikä siinä mitään, mutta tämä
tyttöystävä sattuu olemaan minun nuoren poikaystäväni kaveri. Oli minun kohdallani todellakin siis vain ajan kysymys, koska käry kävisi.
Ei minun ollut alun alkaenkaan tarkoitus hänen kanssaan mitä vakavaa, mutta hieman fiksummin olisi tämänkin asian voinut hoitaa.

Mielessä kävi myös asian kieltäminen, kunnes katsoin aamulla peiliin. Kiihkeässä tohinassa yöllinen vieraani oli onnistunut tekemään
kaulaani kaksi mojovaa mustelmaa. Se ei ole temppu eikä mikään, minulle niitä tulee liiankin helposti. Sillä hetkellä tosin peilin edessä
seistessäni huokaisin syvään ja mietin, ettei tästä tilanteesta itseään ulos selitä pirukaan. Varsinkin, kun juorut liikkuvat varmasti
kaikkien korviin. Hieman yksinkertaisen nuorikkoni olisin varmasti saanut hyvillä puhujanlahjoillani rauhoitettua. Tosin en edes halunnut.
Mutta olisin halunnut tämänkin tilanteen hoitaa hieman fiksummin.

Tilanne on sikäli vielä kesken, etten ole ehtinyt keskustella asiasta hänen kanssaan. Pidin koko sunnuntaipäivän radiohiljaisuutta,
suljin kännykkäni, en kirjautunut meseen ja laitoin naamakirjankin offline-tilaan. Iltapäivällä kun avasin puhelimeni olin saanut kaksi viestiä.
Toinen oli häneltä, hän halusi keskustella viimeyöstä ja niistä huhuista mitä liikkuu ympäriinsä.
Pieni raukka kun olen, vastasin tylysti viestillä että tällä kertaa ne pitävät paikkaansa. Mitä siihen enää selittelemään kun on korviaan
myöten paskassa. Vastaukseksi siihen tuli vain, että puhutaan asiasta sitten jossain vaiheessa. Minä en kyllä näe mitä puhumista tässä enää
on. Takaporttina tämä olisi niin helppo tilanne, pääsen helposti eroon umpirakastuneesta teinistä, jonka älykkyysosamäärä on sardiinin luokkaa.

Yhteenvetona vielä tilanne tämän viikonlopun jälkeen on seuraavanlainen: Pääsin eroon tohvelieläimestä, mutta samalla sain uuden piirittäjän.
Tällä kertaa otin järkeni apuun ja päätin, että lukuunottamatta tulevia öisiä seikkailuja tästä ei voi tulla mitään muuta.
Neljännesvuosisadan täyttäneenä en suostu enää inttileskeksi, saati sitten tapailemaan poikia joilla edes napanuora kotiin ei ole poikki ;)