Juu hei vaan. Tässä tylsän illan ratoksi aloin muistelemaan kaikkia niitä kundeja joita tämän vuoden mittaan on tässä
kämpässä nähty. Eräs tyyylsä talvi-ilta koitin saada kavereitani lähtemään kanssani baariin, mutta noin keskellä viikkoa kaikki
olivat enemmän tai vähemmän estyneitä. En kuitenkaan antanut tämän häiritä itseäni, vaan vedin ykköset päälle ja lähdin yksin huitelemaan.
No ei siellä baarissa tarvinnut kauaa olla yksin, pari puolituttua ja mitäs sieltä röökikopista löytyikään? Fakta on se, että
miehet tulevat sata kertaa helpommin juttelemaan yksinäiselle naiselle, kuin porukan keskellä kikattavalle neidolle. Ryhmäpaine, katsokaas.
Kundi vaikutti oikein mukavalta ja fiksulta. Hetken kuluttua siihen kompasteli paikalle hänen kaverinsa. Säästääkseni teidät turhilta
yksityiskohdilta pikakelaan puolisen tuntia eteenpäin. Seison edelleenkin röökikopin edessä, mutta se fiksu kundi on hävinnyt juomanhakureissulleen.
Aivopierun saaneena lähdin sitten tämän hänen itseään täynnä olevan kaverinsa kanssa kotiin. Aivan sama mulle, en muutenkaan mennyt hakemaan
mitään poikaystäväehdokasta. Duracell-suorituksen jälkeen olin lievästi sanottuna pettynyt ja aloin pukea vaatteita päälleni.

Pikku vinkkinä heitin kundille, jos hän haluaa minun tilaavan taksin itselleen. Vastaukseksi sain muminaa, että olisi ollut mukava
herätä vierestäni. Siis oikeesti?? Mitä se kuvittelee? Tästä keskusteltiin jo kotimatkalla, kun sanoin että tollasten playereiden mukaan
lähdetään sitten vain yhdestä syystä. Piti itseään muuten oikein pätevänä ja täydellisenä. Pah. En sentään viitsinyt pudottaa kundia
jalustaltaan, olkoon jonkun muun ongelma. Jokatapauksessa vastasin hänelle juurikin näillä sanoin "Hei, ei tää toimi näin. Sun pitää lähtee."
Joten kello 5 aamuyöllä kömmin tyytyväisenä takaisin sänkyyni -yksin. Ai niin, pienikin sillä oli.