Heräsin tänä aamuna aikamoiseen päänsärkyyn. Paikka oli tuttu, ja ehtisin jo huokaista helpotuksesta ettei edellinen toooodella humalainen ilta ollut tuonut ikäviä yllätyksiä. Olihan se selvää, etten minä pääse niin helpolla varsinkaan niin rajun humalan jäljiltä. Noin kaksi sekuntia siitä, kun avasin silmäni tajusin, että käteni päällä makaa joku. MITÄ?!?! Kuka tuo on? Mistä se on? Ja KUINKA VANHA SE ON?!?!? Harvoin harrastan aamurukouksia, mutta tuo herääminen sai minut oikeasti ristimään kädet ja rukoilemaan, että tuo vieressäni nukkuva ilmestys on edes täysi-ikäinen. Kiroilin käytöstäni ja siinä vaiheessa edellisen illan muistikuvia alkoi palata tajuntaan.
Ei hajuakaan miten tuon olin raahannut mukaani, mutta muistan kostean nurmikon ja vihaisen naapurin osoittelemassa taskulampulla meitä aikuisten leikkien lomassa. "Joo joo me lähetään, mut voitko viedä sen taskulampun helvettiin" olin sanonut. Voi luoja, toivon vain ettei kyseinen naapuri tunnistanut minua.
Ja jottei asiat olisi näin yksinkertaisia, olimme olleet paikallisessa räkälässä kunto arvatenkin nakit ja muusit. Herkkänä hetkenä molemmille oli tietenkin tullut mieleen osoittaa kännikiintymystään ihan kaikkien edessä. Lähemmäs kolmekymppinen minä ja lähemmäs kymmenen vuotta nuorempi hän. Voi kuningasajatus. En edes uskalla arvata ketä kaikki meidät on nähnyt.... Tai todennäköisesti kaikki.
Rajun aamuheräämiseni jälkeen hiippailin siskoni huoneeseen ja kaverin nimikin selvisi. Eihän tässä enää mitään hätää loppujen lopuksi. Pahin vahinko on jo tapahtunut, hoidetaan tilanne kuten kaikki muutkin. Hävitään paikkakunnalta pariksi kuukaudeksi ja siirretään känniääliötouhut toiseen kaupunkiin. Niin ja voihan näitä viimeyöllisen seuran tarjoamia avuja käyttää hyödyksi sillä välillä kun yritetään olla ihmisiksi. ;)
